Opetussuunnitelma tekee pitkän ja vaihderikkaan matkan kirjoitetusta opetussuunnitelmasta aina oppijan kokemukseen asti. Opetussuunnitelma ei suinkaan ole vain kirjoitettu (virallinen) asiakirja, vaan se sisältää muunmuassa piilo-opetussuunnitelmaa, tulkittua, kirjoitettua ja koettua. Opetussuunnitelmaa voidaan tulkita kahdesta eri näkökulmasta: opettajan ja oppijan. Näkökulmat eivät aina kohtaa ja joskus koettu opetussuunnitelma voi olla hyvin erilainen alunperin kirjoitetun opsin kanssa.

Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa sanotaan näin: "Perusopetuksen ohjausjärjestelmän tarkoituksena on varmistaa koulutuksen tasa-arvo ja laatu sekä luoda hyvät edellytykset oppilaiden kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle." (OPS, 2016). Valtion lait takaavat, että nämä perusteet toteutuvat mahdollisimman hyvin ja erityisryhmille tarjotaan heidän tarvitsemaansa tukea. Se takaa koulutuksen tasa-arvon.

Mutta mihin ikään tasa-arvo ja oikeudet loppuvat, vai loppuvatko ne? Mikä on yksityisten koulujen vastuu aiheesta? Luin taannoi jutun Helsingin Sanomista, jossa yksityinen koulu Helsinki Design School haastettiin oikeuteen kun he eivät kyenneet ottamaan kuuroa opiskelijaa kouluunsa. Linkki uutiseen: http://www.hs.fi/kotimaa/a1415506552444

Koulu ei kyennyt ottamaan kuuroa opiskelijaa kouluunsa, koska opiskelija ei ollut hakuvaiheessa ilmoittanut olevansa kuulovammainen. Herää kysymys ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Olisiko opiskelijaa edes valittu jos hän olisi ilmottainut erityistuen tarpeestaan. Eikö yksityisen koulun opetussuunnitelma ottanut huomioon erityistuen tarpeessa olevia hakijoita ja onko heillä velvoitetta ottaa huomioon. Onko oikein vaatia opettajalta nopeaa reagointia muuttuvaan tilanteeseen?

Myöhemmin jouduttuaan julkisuuteen Helsinki Design school lupasi ottaa kuulovammaisen henkilön jo helmikuussa kouluun, mutta hän ei enää halunnut sinne koettuaan syrjintää. Linkki: http://www.hs.fi/kotimaa/a1415760719421

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

- Karoliina