Yliopistossa lähes jokaisella opiskelualalla tutkimuskurssit kuuluvat olennaisena osana opintokokonaisuuksiin. Tuntuu mielestäni osittain hieman hassulta, että esimerkiksi kun valmistut tiettyyn ammattiin, jossa tiedät että tutkimusmetodeilla ei tule olemaan suurempaa jalansijaa omassa työssäsi ja silti sinun täytyy käydä pakollisia tutkimuskursseja. Toki merkittävä etu näistä kursseista tulee olemaan kandidaatin tutkielmaa tai pro gradua tehdessä. Toisaalta niiden merkitystä ei tule vähätellä. Usein yliopistomaailmassa kohtaa ajattelumallin, jossa opiskelijoista halutaan tutkijoita, tai ainakin osittain sellaisia. Yhtälailla opiskelijoiden tulisi olla akateemisesti ajattelevia yksilöitä, jotka osaavat muodostaa tutkimusprosesseja, selittää niiden teoreettisia näkökulmia sekä tehdä itse tutkimuksia niin, että niiden lopputuloksia osataan analysoida ja tehdä niistä päätelmiä suuremmissa mittakaavoissa.

Pitkällä tähtäimellä mietittynä tutkimuskurssit toisaalta avaavat ovia esimerkiksi työelämässä monella tapaa. Opettajan työssä kehittämis-ja tutkimustyö on tärkeää. Opetusta ja oppimista varsinkin tulisi kehittää aina yhä uudestaan ja uudestaan siihen suuntaan, että se on tulevaisuuteen tähtäävää ja että oppiminen valmistelee oppilaita tulemaan täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Aloin pohtimaan, millaista tutkimus- ja kehitystyötä tahtoisin tehdä esimerkiksi itse ollessani opettajana ja minun tulisi jollakin tavalla tehdä kehittämistyötä omalla koulullani. Todennäköisesti panostukseni liittyisi jollakin tavalla lasten aktiivisen ja ennen kaikkea liikunnallisen elämäntavan lisäämiseen, johon kannustaminen alotettaisiin koulussa. Mukaan kehittämistyöhön voisi ottaa muitakin innostuneita opettajakollegoita. Kehittämistyökaluna voitaisiin käyttää esimerkiksi oppilaille jaettavaa seurantalomaketta, johon omaa aktiivisuutta voitaisiin kuvata rasti ruutuun-periaatteella liikuttua aikaa kohden tms. Näin samalla ylitetään oppimisympäristön rajoja ja pyritään tuomaan arvokkaita asioita koulusta kotiin saakka sovellettavaksi. Lisäksi autetaan oppilasta löytämään omat mielenkiinnon kohteensa ja rakentamaan omaa identiteettiään. 

Oppimisen sillat teos ottaa esiin pohdittavaksi oppimisen kaikkiallisuuden. Missä kaikkialla oppimista tapahtuu, millä tavoin, miten opettaja voi tähän kaikkeen vaikuttaa? Kehittämis- ja tutkimustyönä nämä voivat olla niitä kysymyksiä, joihin haluamme etsiä vastauksia koulumaailmassa. Tärkeää on mielestäni luoda yhteyksiä ja polkuja juuri koulun, kodin ja opetuksen välille, johon kehitystyö on oiva väline. Se herättää ajattelemaan toimintaamme, tuomaan uusia näkökulmia ja samalla pohtimaan niiden eettisyyttä. ( Kumpulainen, K., Krogfors,L., Lipponen, L., Tissari, V.(toim.) 2010. Oppimisen sillat. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/15628 )

Ylittääkö koulu oikeutensa, puuttuessaan tämmöisten asioiden kehittämiseen ja muuttamiseen? Kuuluuko näihin asioihin kasvattaminen koululle vai kodille vai molemmille? 

- Essi