Opetussuunnitelmaa, sen ajattelumalleja sekä historiaa voimme pohtia monesta eri näkökulmasta. Erityisesti opetussuunnitelma-ajattelussa on huomattu olevan ainakin muutama tärkeä ajattelumalli, joiden pohjalta voidaan nähdä siirtymä menneisyydestä nykypäivään ja joka lopulta ulottuu tulevaisuuteenkin saakka. Opetussuunnitelmien ajattelumalleja on hyvä lähteä tutkimaan tarkemmin vanhemmista suuntauksista uudempiin. 

Moderni ops-ajattelu alkaa rakentaa pohjaa menneisyydestä, tuo oppimisen tulokset nykypäivään ja samalla ennakoi tulevaa. Sen mukaan oppilaat nähdään kärjistettynä "tuotantoeläiminä" joista muokataan tarkasti suunnitellusti yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Lopputulos on siis määrätynlainen ja lopputulos kuvaa vallitsevaa näkemystä. Ajattelumallissa myös itse oppiminen tapahtuu hyvin ohjatusti, suunnitelmallisesti ja harkitusti tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi. Moderni ajattelumalli lähtee siis vallitsevista ja ennakkoon määrätyistä raameista yhteisön luomien tavoitteiden täyttämiseksi. 

Postmoderni näkökulma opetussuunnitelman tulkintaan ja ajattelutapaan lähtee liikkeelle ennen kaikkea yksilöstä, ennalta-arvaamattomasta tulevaisuudesta sekä globaalistumisen merkityksestä. Maailma ympärillämme on jatkuvassa muutoksessa ja murroksessa. Tämän vuoksi on tärkeää luoda uusia merkityksiä sekä pohdintoja arvomaailmastamme. Opetussuunnitelmassa siis ennen kaikkea joustavuus ja vuorovaikutus ympäristön kanssa ovat tärkeä osa prosessia. Postmodernismi tässä asiayhteydessä korostaa nimenomaan kyseistä oppimisen ja kehityksen prosessinomaisuutta, eli se on muuttuva aina siinä kontekstissaan kuin se sillä hetkellä on. Kun puhumme yksilöstä ja yksilöllisestä oppimisesta, tulee myös tavoitteet huomioida sen mukaan, millaisia oppimiseen liittyviä tarpeita oppilaalla on. 

Mutta miten tulevana luokanopettajana suhtaudun tällaisiin ops-ajattelumalleihin? Onko olemassa kultaista keskitietä jossa voitaisiin ottaa molemmista jotakin, niin modernista kuin postmodernista ajattelumallista? Miten luoda kuva opetussuunnitelmasta, joka olisi mahdollisimman kattava ja ehyt?

Modernismin osalta voidaan nähdä selkeää kritiikkiä. Tietynlainen massanomainen ajattelu ei edistä oppilan oikeuksia yksilölliseen ja omalle tasolleen sopivaan opetukseen ja oppimiseen. Lopputulokseen keskittyvä ajattelumalli ei välttämättä keskity siihen mikä on olennaista opetussuunnitelman aikana, eli varsinaiseen oppimiseen ja kehittymiseen jota opiskelujen aikana tapahtuu. Toki hyvä suunnittelu ja päämäärien tavoittelu kuuluu taas niihin piirteisiin, joita jokaisen opettajan tulee jatkuvasti pohtia laadukkaan opetuksenkin kannalta. 

Postmodernismista katsottuna tilanne on päinvastainen. Toki on hienoa, että opetusta katsotaan yksilöön keskittyen ja sillä tavoin luodaan pohjaa oppimisen prosessiin yksilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseksi.  Mutta riittääkö aina pelkkä yksilö? Asumme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa yhteistyö ja yhteiset säädökset ja päätökset pitävät yllä hallitsevia rakenteitamme ja luo meille samalla turvaa suunnitelmallisella toteutumisellaan. 

Yhteenvetona voitaisiin sanoa: Suunnittele, tavoittele päämääriä, rakenna raameja mutta älä liian tiukkoja. Sovella, keskustele ja ole aktiivisesti vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Muista kuunnella yksilöä ja hänen tarpeitaan oppimisessa ja rakenna sen mukaan opetuksen kulmakivet. Mitäs mieltä siellä ollaan, voidaanko tällaista kultaista keskitietä löytää näiden ajattelumallien välimaastosta, vai tulisiko valita vain toinen jota tahtoo noudattaa?

-Essi