Maailma ympärillämme on jatkuvassa muutoksessa ja murroksessa. Tavallisen ihmisen arjessa muutos näkyy konkreettisesti esimerkiksi niin, että ei koeta enää tärkeäksi viettää aikaa television ääressä, sillä nyt kaikki tarvitsemamme löytyy ja on saavutettavissa vain parin hiiren klikkauksen päässä joko tietokoneelta, tabletilta tai älypuhelimelta. Internet ja sosiaalinen media ovat vieneet yhä suuremmissa määrin osansa vapaa-ajastamme kuin koskaan aikaisemmin. Teknologian kehitys on suuri harppaus varsinkin koulun muutokselle. Muutoksen tarvetta voi pohtia ja kyseenalaistaa monilla eri kysymyksillä, joita voi myös mielestäni liittää myös itse oman opetuksen kentälle. Miksi teen näin, voisinko tehdä jotakin toisin? Toimiiko tämä tapa nyt ollenkaan kuten ajattelin? 

Kuinka yliopistomaailma ja eritoten luokanopettajien kouluttaminen pysyy mukana kaikessa sen kentällä tapahtuvissa jatkuvissa muutoksissa? Opettajien vastuu tässä suhteessa on oleellinen. Uusien ideoiden, opetustapojen ja tyylien tuominen kentälle tuntuu haastavalta, varsinkin vastavalmistuneen luokanopettajan silmissä. Kokevatko jo kentällä monia vuosia olleet opettajat muutoksen yhtä tarpeelliseksi?

Muutoksen tuominen eritoten kouluun ja omaan opetukseen on asia, jota tulee pohtia monelta eri kannalta. Toki ensimmäiset vuodet opettajan roolissa ovat varmasti pelkkää perusasioiden opettelua, mutta kyllä varmasti jonkinlainen palo käyttää oppimiaan erilaisia opetusmenetelmiä houkuttelee jokaista uutta aloittelevaa opettajaa. Teknologian käyttö on kuitenkin asia, joka täytyy huomioida, sillä sen merkitys opetuksen osana on kasvanut ja kasvaa koko ajan. Sen käyttö on kuitenkin mielestäni perusteltua vasta silloin kun opettaja itse kokee, että se varsinaisesti tuo jollakin tavalla opetukseen lisää sisältöä, hyötyä ja arvoa. Kouluttautuminen teknologian käytön osalta on myös opettajauran aikana tärkeää, jotta sen käytön tarvittaessa hallitsee. Teknologia on vain kuitenkin yksi muutoksen osa-alue koulussa tapahtuvissa muutoksissa. Opetusmenetelmissä yksilö pyritään huomioimaan hänen tarvitsemallaan tavalla mutta samalla yhteisöllisesti opettaen jotta ymmärretään vuorovaikutuksen tärkeys. Lisäksi uutisista saamme lukea, kuinka jossain päin Suomea luokasta on poistettu pulpetit oppimisympäristön kehittämistä varten ja jossain taas oppilaat saavat jo luoda itse oman henkilökohtaisen lukujärjestyksensä joka vaihtuu viikottain. 

Rajala ja kumppanit ovat teoksessaan "Merkkejä tulevaisuuden oppimisympäristöistä" myös ennen kaikkea korostaneet opettajien välistä ns. "kollegiaalista yhteistyötä" suhteessa oppimisen ja opetuksen kehittämiseen. Yhteistyöhön tulisi pyrkiä paitsi koulun sisällä, kuin myös muiden koulujen kanssa kehittämishankkeiden muodossa. Rajala nostaa esiin myös valitettavan tosiasian siitä minkä kaikki jo tiedämme. Yksin opettamisella ja pärjäämisellä on pitkä historia koulumaailmassa, jonka muuttaminen on hankalaa. Tämä on juuri se asia, johon tulisi kiinnittää huomiota. Yhteistyö ja yhdessä pohdinta sille, tarvitaanko muutosta? Onko kaikki opetuksessamme nyt kohdallaan? Mitä voisimme yhdessä vielä kehittää? (Rajala, Hilppö, Kumpulainen, Tissari, Krokfors, Lipponen, 2010. Merkkejä tulevaisuuden oppimisympäristöistä. Opetushallitus. s.59)

- Essi